Miksi reunat eivät ole täydellisen terävät – ja miksi se on tarkempaa
Jos zoomaat aivan kortin raitoihin, huomaat, että rajalla olevat pikselit ovat harmaita eivätkä puhtaan mustia tai puhtaan valkoisia – ja tuo heikko harmaus on ainoa syy siihen, että raidat ovat kaikki samanlevyisiä ja tasavälisiä, mikä on juuri se asia, jota varten kortti on olemassa.
Yhdistää vakiintunutta tiedettä, käytännön ohjeistusta ja oman suunnittelunäkemyksemme.
Yhdellä rivillä
Jos zoomaat aivan kortin raitoihin, huomaat, että rajalla olevat pikselit ovat harmaita eivätkä puhtaan mustia tai puhtaan valkoisia – ja tuo heikko harmaus on ainoa syy siihen, että raidat ovat kaikki samanlevyisiä ja tasavälisiä, mikä on juuri se asia, jota varten kortti on olemassa.
Tärkeimmät kohdat
- Kortti on mittaus, ei kuva. Kaikki, mitä generaattori tekee, palautuu siihen, että lapsen eteen asetetaan määritellyn kokoinen yksityiskohta määritellyltä etäisyydeltä (Kuinka suuri sen pitäisi olla? Selkokielinen opas kontrastikortin mitoitukseen). Raitakuvion koko merkitys on sen välistys.
- Pikselit ovat ruudukko; tarvitsemamme koot eivät ole. 300 dpi:n tarkkuudella tulostettu 3,4 mm:n palkki on 40,16 pikseliä leveä. Pikselin 0,16 osaa ei ole olemassa – joten jostakin on joustettava.
- Vaihtoehto A: pyöristä. Tee palkista 40 tai 41 pikseliä, kumpi on lähempänä. Nyt palkki on väärin jopa 1,2 %, ja – mikä paljon pahempaa – eri palkit pyöristyvät eri tavoin.
- Siinä kohtaa raidat hajoavat. Ota raitakuvio, jonka jakso osuu 7,3 pikseliin. Pyöristettynä saat sarjan 7 pikselin raitoja ja aina välillä 8 pikselin raidan. Vierekkäiset raidat eroavat silloin leveydeltään 14 %, ja kuvion välistys vaeltaa puolen pikselin verran arkin poikki. Vaeltaminen on jaksollista, joten se näkyy suurena, hitaana aaltoiluna, jota kukaan ei suunnitellut – sama ilmiö kuin moiré-kuviossa [vakiintunut tiede – näytteenottoteoria].
- Vaihtoehto B: anna rajapikselin olla harmaa. Anna kullekin pikselille se osuus itsestään, jonka muoto todella peittää. Pikselistä 16 % peittävä palkki tekee siitä 16 % tumman. Nyt 40,16 pikselin palkki todella jättää 40,16 pikselin verran mustetta, osui se ruudukossa mihin tahansa.
- Mittasimme molemmat valmiista tiedostosta. Samat kuusi raitakuviota, molemmilla tavoilla, mitattuna sen jälkeen, kun PNG oli kirjoitettu ja luettu takaisin: harmailla rajapikseleillä jokainen jakso osui 0,006–0,011 pikselin päähän kaikista muista. Pyöristettyinä samat raitakuviot vaihtelivat 0,5–1,0 kokonaista pikseliä – 45–170 kertaa huonommin – ja niiden raitojen leveydet jopa 23 prosenttiyksikköä meidän 0,24:ämme vastaan [oma suunnittelunäkemyksemme, mitattu].
- Pehmeät reunat eivät ole pehmeää kontrastia. Musta on yhä mustaa ja valkoinen yhä valkoista. Vain yksi rajapikseli on niiden välissä, ja se on harmaa, koska se on aidosti puoliksi peitetty. 300 dpi:n tarkkuudella tuo pikseli on 0,08 mm leveä; miltään etäisyydeltä, jolta korttia käytetään, mikään silmä ei erota sitä.
- Se, mikä harmaa se on, on yhtä tärkeää kuin se, että se on harmaa. Puoliksi peitetyn pikselin pitäisi lähettää puolet valosta – mikä tallennetaan arvona 188, ei arvona 128, jonka useimmat ohjelmistot kirjoittaisivat. Se on oma pieni tarinansa, ja se kerrotaan alla.
- Meillä oli tämä aluksi väärin päin. Varhainen suunnittelumuistio väitti, että maksimikontrastinen kortti pitäisi piirtää kovareunaisena, ilman harmaata missään. Se oli väärin, ja sen kääntäminen oli koko tämän rakennusvaiheen tarkoitus.
Mitä tutkimus sanoo
Kuvion pyöristäminen kokonaisiin pikseleihin keksii toisen kuvion
Tämä on klassinen laskostumis- eli moiré-tulos: kun jaksollisesta signaalista otetaan pistenäytteitä tahdilla, joka ei ole sen jakson monikerta, näytteistetty versio sisältää uuden, paljon matalamman taajuuden, jota alkuperäisessä ei koskaan ollut. Raitojen reunojen pyöristäminen kokonaisiin pikseleihin on täsmälleen pistenäytteistystä. [vakiintunut tiede – Nyquistin–Shannonin näytteenottoteoreema]
Peittoala on vakiintunut korjaus, ja kauan sitten ratkaistu: sen laskeminen, kuinka paljon kustakin pikselistä muoto peittää – sen sijaan, että kysyttäisiin, osuuko pikselin keskipiste sattumalta sen sisälle – on se, mitä jokainen vakavasti otettava tekstinpiirtäjä tekee, koska kirjaimet ovat juuri se tapaus, jossa pikselin murto-osa muuttaa sitä, mitä näet. [vakiintunut käytäntö – spatiaalinen reunanpehmennys; esim. FreeTypen ja font-rs:n juovapohjaiset peittorasteroijat]
Voit nähdä sen itse sen sijaan, että luottaisit sanaamme. Kun ajat tämän projektin
repositoriossa komennon npm run raster:qa, se piirtää vertailuarkin, jolla on kuusi
raitakuviota kuusinkertaisella suurennoksella, ja piirtää sitten samat kuusi raitakuviota
reunanpehmennys pois päältä niiden alle. Ensimmäisessä palkit ovat silminnähden identtisiä,
kummallakin puolella ohut tasainen harmaa viiva. Toisessa palkit eivät silminnähden ole
identtisiä: osa on pikselin leveämpiä kuin naapurinsa, ja se, mitkä niistä, ajelehtii arkin
poikki. Tuo ajelehtiminen on se, mistä koko tämä artikkeli kertoo.
Puoliksi peitetyn pitäisi tarkoittaa puolta valosta, ei puolta luvusta
”Tee rajapikselistä harmaa” -päätöksen sisällä piilee toinen päätös, ja sen tekeminen väärin kumoaa suurimman osan hyödystä.
Kuvatiedostot eivät tallenna valoa; ne tallentavat valon koodin. Koko verkon ja useimpien tulostimien käyttämä sRGB-standardi on tarkoituksella epälineaarinen, koska ihmisen näkökin on: koodi 128, täsmälleen puolivälissä 0:n ja 255:n välillä, on vain noin 21 % valkoisen valosta [vakiintunut tiede – sRGB:n siirtofunktio]. Piirtäjä, joka laskee koodien keskiarvon ja kirjoittaa puoliksi peitettyyn pikseliin arvon 128, on siis tuottanut pikselin, joka lähettää viidesosan siitä valosta, joka sen pitäisi, ja siksi palkin, joka mittautuu leveämmäksi kuin palkki, joka sitä pyydettiin piirtämään.
Me sekoitamme sen sijaan lineaarisessa valossa – muunnetaan todelliseksi valoksi, sekoitetaan peittoalan mukaan, muunnetaan takaisin – joten puoliksi peitetty musta valkoisella -pikseli saa arvon 188. Jokainen tämän artikkelin mittaus tehtiin samalla tavalla: muste mitataan valona, ei koskaan tavukoodeina.
Luvut alusta loppuun, siitä tiedostosta, jonka ihminen lataa
Jokainen alla oleva luku mitattiin sen jälkeen, kun PNG oli kirjoitettu ja luettu takaisin riippumattomalla dekooderilla – ei piirtäjän sisällä, jossa olisi helpompi näyttää hyvältä.
- Palkin leveys. Seitsemän leveyttä 0,04 mm:stä 8 mm:iin tarkkuuksilla 150, 300 ja 600 dpi, kukin kuudessa eri alipikselikohdassa ruudukossa: suurin virhe 0,0069 pikseliä, suurin hajonta kohtien välillä 0,0093 pikseliä. Ennen aloittamista itsellemme asettama toleranssi oli 0,02.
- 0,47 pikselin yksityiskohta. 0,04 mm:n palkki 300 dpi:n tarkkuudella on alle puolen pikselin levyinen – tapaus, joka pyöristävän piirtäjän on piirrettävä joko ei miksikään tai kokonaiseksi pikseliksi, eli 100 % väärin. Se osui 0,0069 pikselin päähän todellisesta leveydestään jokaisessa kokeillussa kohdassa.
- 100 mm:n viivain. Tarkkuuksilla 72, 150, 300 ja 600 dpi: suurin virhe 0,0046 pikseliä, noin 0,0004 mm.
- Raitakuviot. Kuusi tarkkuuden ja jakson yhdistelmää, kaikki tarkoituksella ei-kokonaislukuisia (7,3 px, 5,7 px, 11,35 px, 9,13 px, 4,27 px), kussakin 14–18 palkkia: jokainen jakso 0,011 pikselin päässä kaikista muista, täyttösuhde 0,24 %:n päässä 50 %:sta, eikä kertyvää ajelehtimista rivin pituudella (0,005 pikseliä koko matkalla).
- Täysin erilaista piirtäjää vastaan. Sama malli rasteroitiin myös PDF:stään Mozilla PDF.js -piirtäjällä – tunnetulla, itsenäisesti kirjoitetulla piirtäjällä – ja verrattiin pikseli pikseliltä. Muotojen sisäosien 98 727 pikselistä nolla poikkesi toisistaan. Erot rajoittuivat kokonaan rajapikseleihin, joissa kaksi piirtäjää saa pyöristää eri tavoin, ja pahiten siirtynyt reuna oli siirtynyt 0,4 pikseliä.
[oma suunnittelunäkemyksemme piirtopäätösten osalta; mittaukset ovat mitä ovat]
Miksi tällä on merkitystä lapselle eikä kuvakaappaukselle
Se, mitä nuori vauva pystyy erottamaan, kuvataan jaksoina asteella – välistyksenä, ei muotona (Näe, mitä vauvasi näkee: vauvan näöntarkkuuden simulointi esikatselussa, tutkimus §02). Kortti, jonka raitojen välistys vaeltaa, on kortti, jonka spatiaalinen taajuus vaeltaa, joten osa siitä voi olla väärällä puolella sitä, mitä tuo lapsi tällä hetkellä näkee, eikä sinulla olisi mitään keinoa tietää, mitkä osat. Välistyksen pitäminen tarkkana on koko harjoituksen tarkoitus. Se ei ole väite siitä, että mikään tietty kortti tekisi mitään kehitykselle. [vakiintunut tiede näön osalta; oma suunnittelunäkemyksemme piirtämisen osalta]
Käytännön vinkit
- Älä ”terävöitä” tiedostoa. Jotkin kuvankäsittelytyökalut tarjoutuvat poistamaan harmaat reunapikselit, ja jotkin tulostinajurit tarjoavat ”terävä teksti / ei reunanpehmennystä” -tilan. Molemmat kumoavat sen, mikä tekee koot oikeiksi. Tulosta tiedosto sellaisenaan.
- Älä tallenna uudelleen, pakkaa uudelleen tai muuta ladatun tiedoston kokoa. Jokainen näistä vaiheista näytteistää kuvan uudelleen uudelle ruudukolle ja tuo takaisin juuri sen pyöristyksen, jonka poistimme – ja se vahingoittaa nimenomaan niitä rajapikseleitä, jotka kantavat geometrian. (Siksi myös kaareva kortti latautuu monta kertaa raidallista suurempana: lähes koko tiedosto on noita rajapikseleitä. Suurempi tiedosto ei ole parempi kortti, eikä pienempi ole huonompi.)
- Suurempi dpi ei poista harmaata, eikä sen tarvitse. 600 dpi:n tarkkuudella rajapikseli on 0,04 mm – todellinen, näkymätön, ja koot tulevat tarkemmiksi, eivät epätarkemmiksi.
- Valokopio ei ole kopio. Kopiokone näytteistää uudelleen omalle ruudukolleen. Luo sen sijaan uusi kortti samoilla asetuksilla – se on identtinen – ja tulosta 100 %:n koossa / todellinen koko (Tulosta 100 %:n koossa: miksi ”Sovita sivulle” pilaa oikein mitoitetun kortin huomaamatta).
- Nopea tarkistus, jos olet utelias. Avaa kortin PNG ja zoomaa 1600 %:iin. Ohut, tasainen, muuttumaton harmaa viiva raidan reunalla tarkoittaa, että geometria säilyi. Rosoinen reuna, joka vuorottelee kahden kohdan välillä, tarkoittaa, että jokin matkan varrella pyöristi sen.
Varaumat ja vastuuvapaus
Ei lääkinnällinen laite eikä diagnostinen työkalu. Mikään tässä ei sano, että tarkalla raitavälillä varustettu kortti tekisi mitään lapsen näölle – se sanoo, että jos kortti väittää tiettyä välistystä, välistyksen pitäisi pitää paikkansa. Sitä, mitä suurikontrastiset kortit voivat ja eivät voi tehdä, käsitellään kirjoituksessa Kortit täydentävät, eivät koskaan korvaa, kasvokkaista aikaa. Keskosena syntyneen vauvan tai CVI:n tai minkä tahansa heikkonäköisyyden kohdalla kysy lapsen hoitotiimiltä.
Yksi rehellinen raja, mainittuna koska se on sellainen asia, jonka tämä artikkeli muuten antaisi
ymmärtää poistetuksi: tarkka reunanpehmennys säilyttää koon, joka on jo oikea. Se ei voi pelastaa
korttia, joka on tulostettu ”sovita sivulle” -asetuksella, eikä se voi tehdä kuviosta hienompaa
kuin tulostin pystyy tuottamaan. Molemmat tarkistetaan kerran, käsin, osoitteessa
/check-your-printer/.
Aiheeseen liittyvää
- Tutkimus:
../02-research/02-patterns-and-perception.md,../02-research/04-viewing-distance-and-sizing.md - Määrittely:
../../07-rasteriser-spec.md§1 (miksi reunanpehmennys on tässä oikeellisuutta), §5 (miten peitto lasketaan), §6 (lineaarinen valo) ja §8 (yhdeksän porttia ja niiden mitatut arvot) - Asetukset: kuvio, katseluetäisyys, vahvuus, tulostustarkkuus
- Muut kirjoitukset: Kuinka suuri sen pitäisi olla? Selkokielinen opas kontrastikortin mitoitukseen, Näe, mitä vauvasi näkee: vauvan näöntarkkuuden simulointi esikatselussa, Miksi sama kontrastikortti ei toimi sekä katossa että hoitopöydällä, Tulosta 100 %:n koossa: miksi ”Sovita sivulle” pilaa oikein mitoitetun kortin huomaamatta, Usealle arkille jakaminen selitettynä: julistekokoinen kontrastituloste tavallisella kotitulostimella, Kortit täydentävät, eivät koskaan korvaa, kasvokkaista aikaa
- Vielä kirjoitusjonossa ja läheisesti liittyen: Harmaa ei ole puolivälissä (miksi 128 on vain 21 % valosta), Kuvan pienentäminen voi keksiä kuvion, jota siinä ei koskaan ollut, Korttitiedostosi tietää, kuinka suuri se on, Juliste, joka on liian suuri selaimen piirrettäväksi ja Tulosta se uudelleen ensi vuonna ja saat saman kortin.